Satujen todellisuus

Voi kuinka rakastankaan satuja. Niitä tarinoita, joissa ei ole todellisuutta, vaan elämää ilman rajoja ja normeja.

Minulla oli lapsena tapana seistä päälläni ja kuvitella, että lattia oli katto ja katto oli lattia. Mietin kattolampuille uusia funktioita ja harmittelin sitä, ettei meillä ollut enemmän katoista roikkuvia juttuja. Matot kyllä koristivat kattoja sateenkaaren värein. Voi kun onnistuisin vielä joskus maalaamaan kotini kattoon lapsuuden räsymaton.

Tämän aamuinen näkymä, sorsaperhe käveli peräkanaa suojatiellä (hih, kyllä!), toi mieleeni lapsuuteni toisen suosikkileikkini. Minulla oli tapana istua kylminä syysaamuina ikkunassa ja katsella pihassa käyskentelevien lintujen touhuja. Keksin linnuille aina omia repliikkejä ja leikin niillä ikään kuin muillakin leluillani. Oma pieni maailmani oli aina niin kaunis ja kaikki olivat onnellisia.

Kuvasin viime keväänä kuvasarjan, joka löyhästi myötäili Liisa ihmemaassa -satua. Oli ihanaa päästää mielikuvitus valloilleen ja upota satuihin, todellisuutta ihmeellisempiin tarinoihin – paeta hetkellisesti kuvien kautta kylmää todellisuutta.

Tässä osa kuvista Liisa Ihmemaassa -sarjastani.

 

TV:stä kuuntelin lapsena mieluiten aina sen Pikkukakkosen iltasadun. Lasse Pöystin ääni oli jotenkin rauhoittava. Tässä palanen lapsuudestani myös teille kuunneltavaksi. Satu prinsessan kiharoista. 

Kauniita unia, villejä päiväunia, valveunia joka lähtöön sekä myös lempeä tuleviin haaveiluhetkiin.

Äitini taitaa olla suojelusenkeli

Muusikot ja kirjailijat omistavat teoksiaan läheisilleen. Olkoon alla oleva kuva samaan tapaan omistettu äidilleni, joka kuoli yllättäen alkuvuodesta 2009. Hän taitaakin olla nykyisin jo harjaantunut suojelusenkeli. Terkut sinne pilvenreunalle myös lapsenlapsiltasi.

Suojelusenkeli-laulu oli äidin ikisuosikkikappale läpi vuosien. Kuuntelen sen mieluiten Sakari Kuosmasen esittämänä.

 Lapsuuteni joulukuusessa istunut enkeli.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy
vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi laps´, ethän milloinkaan ottaa sä vois
sun kättäsi enkelin kädestä pois.

Prinsessa auttaa

Ihmismieli on aika eriskummallinen. Se voi koska vaan tehdä tepposet. Kukaan ei oikein tiedä missä menee todellisuuden raja. Mikä on totta ja mikä ei? Kuka määrittelee totuuden? Jos mieleni sanoo, että olen prinsessa, niin se on silloin totta.

Sairauksien määrä on maailmassa vakio, poistuneiden tilalle tulee aina uusia. Tämä aika ruokkii mielen sairauksia ja ne ovatkin lisääntyneet huimasti viime vuosikymmenillä. Mielemme sairastuvat ihmiskunnan kehityksen johdosta.

Kävin tänään katsomassa todellisuuteen pohjautuvan Arto Halosen Prinsessa-elokuvan, koskettavan draaman mielisairaudesta. Se kertoi "Kellokosken prinsessana" tunnetun Anna Lappalaisen tarinaa. Skitsofreniaa sairastanut Anna kuvitteli olevansa Buckinghamin palatsissa syntynyt prinsessa. Se oli hänen totuus ja totta. Sairaudestaan huolimatta tai jopa sen ansiosta hänellä oli myös kyky auttaa muita potilaita.

Ihmismieli on niin hauras ja samalla niin kaunis. Olen usein miettinyt mikä yhdistää mieleltään sairaita ihmisiä. Vastaukseni on, mielen herkkyys ja luovuus. Usein taustalla on myös jokin psyykettä järkyttänyt tapahtuma menneisyydestä. Todellisuuden pako saattaa olla tällaisissa tapauksessa pelastus. Miksi puuttua pakonomaisin voimakeinoin mielen todellisuuteen, jos ihminen muuten voi hyvin. Miksi vaatia Matti kohtaamaan todellisuus, jos hän voi Napoleonina Mattia paremmin?

Olen vuosia sitten sairastanut vakavaa masennusta ja ollut sairaalahoidossa muutamia kertoja. Tiedän omasta kokemuksesta mikä voima onkaan ihmisistä, jotka ymmärtävät mistä on kysymys eli toiset samankaltaiset. Siksi haluan auttaa tänä päivänä niitä, jotka ovat samassa tilanteessa kun minä aikoinaan. Kiitän vieläkin joka päivä korkeinta siitä että selvisin. Tunnistan nykyisin mieleni karikot ja pyrin elämään tasapainoista elämää. Minut pelasti jooga & meditaatio – oman itseen tutustuminen.

Eräs lääkäri sanoi vuosia sitten minulle hoitojakson aikana: ”Yhtään Nobel-kirjaa ei olisi kirjoitettu ilman mielenterveysongelmia”. Voisiko mielen heikkoutta ja vahvuutta paremmin kiteyttää?

Prinsessalle

Kultainen sääntö on tie sopusointuun

Voisimmeko elää ilman muita ihmisiä? Vaikka asuisimme yksin, niin jossakin vaiheessa olemme ihmisten kanssa yhdessä. Päiväkodit, koulut, työpaikat erilaiset harrastukset, jopa vanhainkodit, odottavat ihmisten välistä kanssakäymistä. Aika vaikeaksi on siis tehty tässä maailmassa puhdas erakon elämä.

Ihmisten välinen suvaitsevaisuus on avainasemassa, kun mietitään toimivaa kanssakäymistä. Kaikille ei sopusointu ole itsestäänselvyys. Yksilötasolla syntyy pieniä konflikteja ja kansallisella tasolla ääritilanteessa jo sotia.

Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Vaikka eri uskonnoilla sekä filosofisilla organisaatioilla on useimmiten sama ydinaate, ajatellaan sen koskevan vain omaa näkökantaamme edustavia ihmisiä. Emme toteuta sitä mikä on kaiken ydin. Kultainen sääntö on kaikkialla. Kristinuskossa se on esimerkiksi Raamatun mukainen Jeesuksen opetus Vuorisaarnasta: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Taolaisuudessa sama asia ilmaistaan: "Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi." Islam sanoo puolestaan sen näin: ”Kukaan teistä ei ole uskova, jollei hän ei toivo samaa veljelleen kun itselleen”.

Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS tekee jatkuvaa siltaa ruohonjuuritasolla, jotta eri uskontoa harjoittavat ihmiset voisivat ymmärtää toistensa etikkaa, sekä elä sopusoinnussa keskenään. Tämänkaltaista toimintaa kutsutaan uskontodialogiksi. Suosittelen tutustumaan.

Pienillä teoilla ja ajatuksella, että suhtaudumme muihin kuin itseemme, voimme saavuttaa suuria - sopusointua elämään.

Lapsillani on metsää vielä tänään

Tykkään antaa lahjaksi jotakin, joka ei ole konkreettista. Sellaista missä on ajatusta ja mielellään vielä hyväntekeväisyysaspekti mukana. Hyvää mieltä, onnea – syvempää ajatusta.

Viime jouluna ostin lapsilleni maailman kivoimman lahjan. Pakettiin sujahti palanen metsää Kyöpelivuorelta Pertti Linkolan nimmarilla varustettuna. Ikimetsän myyminen lahjakorteilla on loistava idea Luonnonperintösäätiöltä. Meissä jokaisessa asuu pieni viherpiipertäjä, silloin kun on kyse maailman ympäristön tilanteesta. Lahjakortin ostaminen on helppo tapa osallistua konkreettiseen metsänsuojeluun, myös niille jotka pelkäävät ”koijärvi” leimaa. Nämä suojellut ikimetsät rakentuvat tilkkutäkkimäisesti lahjoittajien pinta-alojen mukaan.

Luonnonperintösäätiöllä on jo monen vuoden historia, siitä voit lukea enemmän heidän nettisivuiltaan.

Jaa hyvää

On se vaan kumma, että hyvää on niin vaikea tehdä. Ihmiset odottavat jatkuvasti vastapalveluksia tosiltaan. Pyyteettömyys ei kuulu nykyihmisen arvomaailman top teniin. Kaikesta pitää hyötyä.

Downshifting eli elämän hidastaminen kiinnostaa nuoria aikuisia. Yhteiskunta ajaa ihmiset piippuun, yksilö herää uupumikseen, mutta yhteiskunnasta ei kanneta vastuuta. Huolestuminen ei ylety yksilötasoa pidemmälle. Halutaan hyvää vain itselle ja läheisille, muilla ei niin väliä. Jätetään maailmanpelastaminen muille. Ja ketäs ne muut sitten ovat?

Yllätyin positiivisesti vähän aika sitten, kun ystäväni Arttu kyseli minua mukaan tekemään hyvää. Olin kuvitellut hänen olevan juuri sellainen bisnespelle, jolla ei ole elämässä mikään muu niin tärkeää kuin raha. Olipas kiva olla väärässä. Artulla ja sen Diili-kavereilla, Sampolla ja Jounilla, on loistavia suunnitelmia millä tehdä paljon hyvää ja 100 % hyväntekeväisyyttä. Ensimmäinen tempaus on 1. ja 2. päivä lokakuuta, kun he pesevät tamperelaisten yritysten ikkunoita – puvut päällä.

Totta kai minä olen näiden miesten messissä!

Siinä se elämä sitten olikin

Elinkaaren alku -kuvitukseni.

Kyllä se Putron Samuli vaan on oikeassa. Elämä on juhla -kappale tiivistää koko ihmisen elämänkaaren. Ei siinä sen kummempaa.

Olen seurannut Putron uraa alkutaipalelta saakka. Jo silloin, kun hänen habitusta leimasi hapsutukka ja paljaat varpaat. Hän on mielestäni yksi parhaimmista sanoittajista, joka osaa pukea melankoliaan taipuvaisen ironiaa sykkivän nykysuomalaisen mielenmaiseman. Näppärä heppu, jolle on annettu loistava kirjoittamisen lahja.

Suosittelen lukemaan alla olevan kauniin lyrikan ajatuksella. Siinä se elämä sitten olikin.

Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi nuoren parin onnea
Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin
Elämä on juhla

Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla

Valkolakki märkänä kun juoksee kädet ylhäällä
Ja huutaa "Helou vapaus!" Niin tähän suoran leikkaus
Lasket muuttolaatikon ja naapurusto hahmoton
Elämä on juhla

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen
Ihmeellisen hehkuva te kohtasitte kadulla
Kaksi eroon joutunutta planeettaa niin kauas mutta
Elämä on juhla
Elämä on juhla

Opintojen loppusilaus
Häät ja suuren kakun leikkaus
Riisi kirkonportailla ja kuukausien riitoja
Pettymysten kihlarengas vyöryy ylämäkeenkin kas
Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi itkeä myös onnesta
Pappi kastoi esikoisen
Paremmin nyt laittaa voi en
Elämä on juhla

Elämä on juhla 

Elämä on juhla
 

Sitten seuraa otos julma
Keski-ikään tulokulma näyttää liian jyrkältä
Ja sut voi ylipyyhkäistä
On tulokkaiden karsina ja sopimukset katkolla
Elämä on juhla

Katse siirtyy kauemmas
Näet lapsenlapses otteissa tuttua päättäväisyyttä
On jouluaatto yhdessä
Avaat kaksi pakettia ja katsot muita aikuisia
Elämä on juhla

Nyt vanhuus vierii sillalla kuin kolikko tai tupakka
Ja sanotaan et kuolema on kauppamies ja taitava
Kun sitten poistuu varmistin pois henkäys viimeisin
Elämä on juhla
Elämä on juhla

-Samuli Putro-

Meillä asuu viisas ekaluokkalainen

Olen oppinut tänä syksynä paljon uusia asioita. Esimerkiksi miten ollaan ystävien kanssa, tai suhtaudutaan luontoon ja luonnonsuojeluun. Uusia englanninkielisiä lauluja on myös jäänyt soimaan mieleeni. Muotopiirustuksen kaaret ja suorat on piirretty paperille, ilmaan sekä jalkojen kärjillä kaarrettu hiekkaan.

Tämä kaikki oppi on tullut koulutiensä aloittaneelta tytöltäni. Olen niin onnellinen hänen puolestaan. Uusien asioiden oppinen on hänestä niin mukavaa.

Meillä on myös ollut onni koulun suhteen, sillä tyttöni käy Steiner-koulua, missä lapselle annetaan tilaa olla ja kehittyä. Steinerpedagogiikka pohjautuu ajatukseen, että (koulu)kasvatuksen tarkoituksena on tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi lapsen tahdon, tunteen ja ajattelun kykyjen kehittäminen ikäkaudet huomioiden. Näin ollen lapsen identiteetti kehittyy tunteen, tahdon ja ajattelun pohjalle. Koulussa opetus painottuu taito- ja taideaineisiin, joiden tarkoituksena on että taiteellis-käytännöllinen metodi virtaa läpi kaiken opitun.

Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta elämyksien kautta. Aidon kiinnostuksen kautta syntyy luonnollinen oppimiskyky.

Kerronpa yhden kauniin tapahtuman tältä viikolta. Kuopukseni piti aamiaispöydässä kättään vasemmalla puolella rintakehää ja sanoi, että täällä on se kaikkein tärkein - sydän. Jos se ei pumppaa niin ei mikään toimi ja että vielä pahempaa on, jos tulee sydänsuruja.

Uskon, että tämä on oikea tapa ja oikea tie – oikea koulutie.

Nostalginen ystäväni

Ystäväni on kuin enkeli – nostalginen kiiltokuva vuosikymmenten takaa. Hänen läsnäolonsa tuo ajatuksen rauhakseen pyörivistä vinyylikiekoista ja mummonaikaisista mööpeleistä.

Hänellä on vaaleat kutrit sekä tuikkivat orvokinsiniset silmät. Hän elää kauniissa maailmassa, jossa läheisistä välitetään. Hänellä on yhteys korkeimpaan. Musiikki on hänen toinen luontonsa ja äänensä soi kuin kauneimmat oktaavit enkelikuorossa. Ystäväni on makea kuin karkki sekä kaunis kuin kukkanen. Hänen nimensä on Sweet Jeena.

Voit kokea ystäväni kokonaisvaltaisesti. Häneltä on ilmestynyt juuri uusi levy, joka kannet minulla oli ilo suunnitella. Voit lukea levyn arvostelun Blues Newsin -verkkosivuilta.

Tässä pieni esimaku levyn maailmaan.

Harvinaista herkkua, spektaakkelimaista livekeikkaa olisi myös tarjolla, sillä levyjulkaisua juhlistaakseen Sweet Jeena & the Sweethearts sekä The Roomates kiertävät syyskuussa Suomea seuraavasti:

Ke 8.9.2010 On The Rocks, Helsinki
To 9.9.2010 Graceland, Turku
Pe 10.9.2010 Ravintola Gloria, Tampere
La 11.9.2010 - Hotelli Waltikka, Valkeakoski, Rock'n'Roll Ball -tapahtuma

Tämä polku, tämä elämä

Kävelen metsäpolkua ja toistan mantraani askeleiden tahtiin. Ulos- ja sisäänhengitys virtaa keuhkoissani samaan rytmiin. Olen yhtä, kokonaisuus tässä maailmankaikkeudessa. Onni on pienissä asioissa. Se on läsnä arjessa, lempeissä aamuissa, kun aurinko pilkistää vain puolittaisella silmällään vinkaten uneliaita heräämään. Ystävän kanssa vietetyissä teehetkessä, missä surut kääntyvät jaetuksi iloksi ja pannukakun puolittaminen muuttuu sovituksi tavaksi.

Joskus nämä samaiset päivät ovat aamusta saakka täynnä pelkkää myrskyä. Kaaos kävelee tylysti varjona kyljessäsi seuraten jokaista aseltasi. Se mikä ei mene pieleen on onnenkantamoinen, sillä nämä päivät ovat synkkiä, elämän tummia taakkoja. Tiedän, että myös ne ovat juuri minua varten.

Sillä meillä on elämässä ylä- ja alamäkiä, sivupolkuja, kiihdytyskaistoja ja vaikka mitä kulkupelejä millä niitä kulkea. Silti pääsemme jossakin vaiheessa perille. Jokainen. On vain tämä elämä kuljettavana, kuin piirretty ketjuviiva lasten askartelukirjassa. Numero numerolta poimimme erilaisia etappeja ja joku päivä huomaamme olevamme kokonaisia, valmiita jatkamaan matkaa.

Tänä päivä oli alamäkeä ja askel sivupolulle, huominen ehkä taas onnea täynnä.

Harmajan Pelkkä Ihminen soi sielunimaisemissa.

Elämässä saa heittäytyä

Olin tänään Kalliolan Mikon mainostoimisto Aava &Bangistä vetämässä koulutuksessa. Olipas mieliä avaava kokemus. Pistettiin porukalla liialliset järkeilyt povariin ja alettiin häröillä. Sitähän se luovuus parhaillaan on – ideointia ilman rajoja.

Odotan innolla mikä vaikutus tällä päivällä on työhöni ja siellä erityisesti markkinointiin sekä tiimityöskentelyyn liittyviin asioihin. Jatkosuunnitelmien mukaan muutosta on odotettavissa.

Huomaan usein sanovani, että rakastan jotakin. Mutta niin se vaan oikeasti on, että rakastan monia asioita tässä elämässä.Täällä kertaa rakastan sitä, kun ihmiset heittäytyvät täysillä idean vietäväksi, ovat avoimen hönttejä, mukavuusrajansa ylittäneitä luovuuteen hurahtaneita pellejä.

Brainstorming tai aivoriihi, millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan, on loistava tapa kehitellä yhteistuumin asioita ja ideoita eteenpäin. Tekniikoita on monia, toinen tykkää selkeämmästä esim. ideoinnista satunnaisten kuvien perusteella ja toinen vapaammista tekniikoista. Päätavoitteena on rikkoa totuttuja ajatusmalleja ja kokea päräyttävä tunne luovuuden lähteillä ilman rajoja.

Elämässä saa tai itse asiassa pitää heittäytyä. Sehän on elämän ydin. Oli sitten kyse markkinoinnin suunnittelusta tai taiteen tekemisestä, jos sitä tekee täydellä sydämellä ja uskomattomalla pöhinällä, tulee lopputulos luennollisesti olemaan paras mahdollinen.

Kaikkea saa tehdä,
kaikkea pitää tehdä,
kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto: elinehto,
Värisevää sielua ei saa tallata.

-Tommy Tabermann-

Kynä kädessä mieli keskittyy

Innostuin eilen piirtämään, ensin töissä ja sitten vielä illalla kotona. Jatkoin piirtämistä myös töissä tänään. Nytkin tekisi mieli taas tarttua kynään.

Kaikki alkoi siitä, että minulla on työn alla töissä erään pakkauksen suunnittelu, joka vaati käsin piirrettyä graffaa. Siispä kaivoin lyijykynäsarjan naftaliinista ja aloin hommiin. Periaatteessa olisin suoriutunut siitä myös Illustratorilla, mutta kynällä piirretyn viivan jälki on vain elävämpää, joten valitsin sen. Päätös oli oikea. Design on vielä kesken, mutta uskon, että se tulee toimimaan.

Piirrän kausittain. Joskus menee puolinkin vuotta, etten tartu kynään jotain luodakseni. Graafisen suunnittelun toteuttaminen on tehty nykyisin aika helpoksi. Softat kehitetään versio versiolta monipuolisemmiksi. Piirtoalustat ja kosketusnäytöt ovat tuoneet sähköisen viivan luonnin mahdolliseksi, mutta ne eivät korvaan autenttista jälkeä.

Valkoinen paperi ja kynä on kyllä lyömätön yhdistelmä. Joskus hurahdan piirtämään tuntikausiksi. Ajantaju katoaa, kun mieli keskittyy olennaiseen. Piirtäminen on minulle tavallaan luontainen mielen keskittymisharjoitus, jota olen tehnyt pienestä saakka, Zen-kalligrafiaa vastaava meditatiivinen harjoitus.

Ystävälläni on tapana sanoa leikkimielisesti, kun ihminen on stressaantunut, että suosittelen sinulle joogaa ja meditaatiota. Voisin lisätä listaan myös piirtämisen.

Onni on tietoisuus

Ystäväni Hannu kirjoitti taannoin onnesta näin.

"Onni on tietoisuus, sanaksi verhoutunut ilo ja itku.
Olen Rakastunut onneen."

Hyvin sanottu ja tiivistetty, eipä siihen ole paljoakaan lisättävää. Yksinkertainen onni ja onnellisuus - mutta niin vaikea saavuttaa.

Hannu - onnellinen mies.