"Suurin ihme on mielenrauha" -Amma-

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Hyvä paha hyväntekeväisyys

Kävin tänään nostamassa rahaa Otto-automaatilta. Pisti ärsyttämään Plan. Lahjoittamisessa ja vähempiosaisille lahjoittamisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta kyllä mielestäni hyväntekeväisyydellä on myös rajansa.

Plan Suomi Säätiö ja Automatia Pankkiautomaatit Oy ovat tehneet varainkeräyskampanjan, jonka tarkoitus on saada ihmiset lahjoittamaan ­ – helposti. Lahjoittaminen sujuu samalla kertaa, kun nostat rahaa Otto-automaatilta ja jos minulta kysytään, niin myös usein vahingossa. 

Planin omille nettisivuille on tullut negatiivisia kommentteja kampanjasta. Enkä ihmettele sitä yhtään, että miksi. Minäkin, ikuinen maailmanparantaja ja hyväntekeväisyyteen hurahtanut hihhuli, mietin kyseessä olevan kampanjan tarkoitusperää. 

Onko hyvän tekemisellä moraalia? Voiko ihmisiä kehottaa lahjoittamaan nyt myös pankkipalveluiden yhteydessä? Ja jos niin voi tehdä, niin miksi se on vain yhden järjestön etuoikeus. Haluaisin tietää kuinka paljon lahjoitetuista rahoita menee perille itse kohteeseen, kun mainostetaan vielä, että nyt keräyksen tuotto on normaalia suurempi keräystapvasta johtuen.

Kadunvarsimainokset huutavat ”Koska olen tyttö… -mainoksia. Ne eivät ole ilmaisia, markkinointi maksaa. Suosittelisin Planin markkinointipäällikköä vaikka perehtymään viraalimarkkinointiin, joka maksaa vain murto-osan perinteisestä markkinoinnista. Jäisi rahaa enemmän itse lahjoituskohteeseen.

Hyväntekeväisyysjärjestöä ei voi johtaa kuin normaalia bisnestä. Hyväntekeväisyyden tarkoitus on auttaa vähäosaisia – sillä ei pidä tehdä rahaa järjestölle.

Yksinkertaisesti - auta pyyteettömästi

maanantai 21. helmikuuta 2011

Pieni ajatus




Autuas olkoon
unesi,
lempeä
leposi.
Uusi aamu
sarastakoon
mielesi kirkkaaksi
ja syyllisyytesi turhaksi.
Ihana elämä johdattakoon
askeleesi
kohti kirkkautta.

- Kaunista yötä ja aamua-

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Laulun lahja

Olen laulaa loilottanut lasten kanssa joulusta asti. Joku älypää (kaikkea sitä oma pää keksiikään) toi Singstarin kuusen alle. Huh huh. Aikamoista itsensä ylittämistä tuo laulaminen, varsinkaan jos ei ole tipan vertaa musikaalinen. Tyttöni kyllä tykkäävät touhusta ja lyövät pisteissä mennen tullen epävireisesti piipittävän äiti-raasunsa.

Olin lapsena aina jännittynyt kun oli laulukokeet. Julkinen nolaus koko luokan edessä ei napannut. Erään kerran opettaja kysyi, että oletkos sinä nyt ihan varma, että osaat juuri tämän laulun. Luulin osaavani, mutta opettaja taisi olla eri mieltä kun moisia kyseli. Taisin kuulostaa aika kamalalta. Nyt sille tapaukselle osaan jo nauraa, lapsena se oli tuplanolaus, vuoden häpeätaakka.

Joku lapsuuteni synkänpuoleinen ilta ristin kädet huolella ja ruokoilin Jumalalta yhtä toivetta hyvin hartaasti sydän pakahtuen; rakas Jumala anna minulle laulun lahja, niin annan piirustustaitoni vaihdossa pois. Ei ollut onni myötä. Näillä lahjoilla on siis mentävä tämä elämä loppuun.

Piilevät luovat kyvyt voivat puhjeta harjoituksen myötä kukkaan. Joskus vain itse tekeminen merkitsee, ei lopputulos. Sekin riittää onneen. Liiallinen yrittäminen ja jyrkkä kritiikki voivat jopa tappaa luovuutta hohtavan nuppusen. Luovuutta ei saa kahlita, kukan pitää antaa puhjeta rauhassa kukkaan.

Lapsillani on käynyt vähän parempi tuuri kun äidillään, heillä on lahjana musikaalisuus ja Steiner-koulun lempeä alusta missä luovuuden annetaan kasvaa.

Täältä voit lukea lisää luovuudesta ja sen löytämisestä.

Luovuus on lahja, joka rikastuttaa elämää.