Hyvä paha hyväntekeväisyys

Kävin tänään nostamassa rahaa Otto-automaatilta. Pisti ärsyttämään Plan. Lahjoittamisessa ja vähempiosaisille lahjoittamisessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin, mutta kyllä mielestäni hyväntekeväisyydellä on myös rajansa.

Plan Suomi Säätiö ja Automatia Pankkiautomaatit Oy ovat tehneet varainkeräyskampanjan, jonka tarkoitus on saada ihmiset lahjoittamaan ­ – helposti. Lahjoittaminen sujuu samalla kertaa, kun nostat rahaa Otto-automaatilta ja jos minulta kysytään, niin myös usein vahingossa. 

Planin omille nettisivuille on tullut negatiivisia kommentteja kampanjasta. Enkä ihmettele sitä yhtään, että miksi. Minäkin, ikuinen maailmanparantaja ja hyväntekeväisyyteen hurahtanut hihhuli, mietin kyseessä olevan kampanjan tarkoitusperää. 

Onko hyvän tekemisellä moraalia? Voiko ihmisiä kehottaa lahjoittamaan nyt myös pankkipalveluiden yhteydessä? Ja jos niin voi tehdä, niin miksi se on vain yhden järjestön etuoikeus. Haluaisin tietää kuinka paljon lahjoitetuista rahoita menee perille itse kohteeseen, kun mainostetaan vielä, että nyt keräyksen tuotto on normaalia suurempi keräystapvasta johtuen.

Kadunvarsimainokset huutavat ”Koska olen tyttö… -mainoksia. Ne eivät ole ilmaisia, markkinointi maksaa. Suosittelisin Planin markkinointipäällikköä vaikka perehtymään viraalimarkkinointiin, joka maksaa vain murto-osan perinteisestä markkinoinnista. Jäisi rahaa enemmän itse lahjoituskohteeseen.

Hyväntekeväisyysjärjestöä ei voi johtaa kuin normaalia bisnestä. Hyväntekeväisyyden tarkoitus on auttaa vähäosaisia – sillä ei pidä tehdä rahaa järjestölle.

Yksinkertaisesti - auta pyyteettömästi

Pieni ajatus

Autuas olkoon
unesi,
lempeä
leposi.
Uusi aamu
sarastakoon
mielesi kirkkaaksi
ja syyllisyytesi turhaksi.
Ihana elämä johdattakoon
askeleesi
kohti kirkkautta.

- Kaunista yötä ja aamua-

Laulun lahja

Olen laulaa loilottanut lasten kanssa joulusta asti. Joku älypää (kaikkea sitä oma pää keksiikään) toi Singstarin kuusen alle. Huh huh. Aikamoista itsensä ylittämistä tuo laulaminen, varsinkaan jos ei ole tipan vertaa musikaalinen. Tyttöni kyllä tykkäävät touhusta ja lyövät pisteissä mennen tullen epävireisesti piipittävän äiti-raasunsa.

Olin lapsena aina jännittynyt kun oli laulukokeet. Julkinen nolaus koko luokan edessä ei napannut. Erään kerran opettaja kysyi, että oletkos sinä nyt ihan varma, että osaat juuri tämän laulun. Luulin osaavani, mutta opettaja taisi olla eri mieltä kun moisia kyseli. Taisin kuulostaa aika kamalalta. Nyt sille tapaukselle osaan jo nauraa, lapsena se oli tuplanolaus, vuoden häpeätaakka.

Joku lapsuuteni synkänpuoleinen ilta ristin kädet huolella ja ruokoilin Jumalalta yhtä toivetta hyvin hartaasti sydän pakahtuen; rakas Jumala anna minulle laulun lahja, niin annan piirustustaitoni vaihdossa pois. Ei ollut onni myötä. Näillä lahjoilla on siis mentävä tämä elämä loppuun.

Piilevät luovat kyvyt voivat puhjeta harjoituksen myötä kukkaan. Joskus vain itse tekeminen merkitsee, ei lopputulos. Sekin riittää onneen. Liiallinen yrittäminen ja jyrkkä kritiikki voivat jopa tappaa luovuutta hohtavan nuppusen. Luovuutta ei saa kahlita, kukan pitää antaa puhjeta rauhassa kukkaan.

Lapsillani on käynyt vähän parempi tuuri kun äidillään, heillä on lahjana musikaalisuus ja Steiner-koulun lempeä alusta missä luovuuden annetaan kasvaa.

Täältä voit lukea lisää luovuudesta ja sen löytämisestä.

Luovuus on lahja, joka rikastuttaa elämää.

Yöllä ei ole aikaa

Ympärillä on hiljaista, vain kellon tasainen tikitys kuuluu jotakin vaimeana. Ilma väreilee käsinkosketeltavaa rauhaa. On luovuuden aika. Mieli työskentelee rauhalliseen tahtiin synnyttäen ideoita, ratkaisuja ja uusia mahdollisuuksia. En tahtoisi mennä nukkumaan, sillä nyt on hyvä olla. Yöllä aistit ovat avoinna ja intuitio on vahvimmillaan.

Jenni Rope kuvaa ajatuksen yöstä näin: Yöllä kello kolme

Yö on kaunis - aikaa ei enää ole. Olen vain ihan hiljaa.

 

Rinsessa-kortti

 

Tein joulukortin - sähköisen sellaisen. Tässä se myös toivottaa blogini lukijoille iloista Joulua. Kuva on muuten kuvattu saksalaisen joulukaupan ikkunasta. Ihastuin ikiajoiksi sammakkorinsessaan.

halein,
Visual R eli raisa

Pimeydestä valoon

Katselen jatkuvasti ympärilläni olevia valoja ja varjoja, sitä läikehtivää elävää leikkiä mitä ympärillämme väräjää. Luonnonvalo on aina läsnä, kauniina ja rumana, miten vain katsoja sen näkee tai kokee. Valo on henkilökohtainen kokemus.

Olen harjoitellut rakentamaan valoja tunnelman mukaan täydestä pimeydestä tavoitteelliseen valoon. Valollisuus on aina läsnä, myös pimeydestä liikkeelle lähtiessä, siihen pätevät samat lainalaisuudet kuin luonnon omiin valoihin. Vastuu on vain kokonaan valon rakentajan, sattumalle ei ole silloin tilaa.

Kuvasin ystävääni kahdella hieman erityyppisellä valaistuksella. Tein vain hyvin pienen nyanssin muutoksen, joka tarkoituksena oli muuttaa kuvan tunnelmaa lempeämpään suuntaan. Kummassakin kuvassa on dramaattinen, mutta suhteellisen pehmeä (softbox) pihtivalo, joka ylettyy reilusti ohimoille. Taustalla vain epäsymmetrisesti valaiseva spotti, jossa gridi edessä.

Kuva 1. melankolia.

Tavoitteena oli saada syvällinen muotokuva, jossa valokerronnalla on merkitystä. Valaisin kasvot ensimmäisessä kuvassa kultapintaisen heijastimen kautta, siten että valo tuli suoraan ylhäältä spottimaisen gridin suodattamana. Käänsin heijastimen kulmaa siten, että varjoisin kohta asettui silmien alla. Tunnelmasta tuli melankolisen karu.

Kuva 2. toivo.

Toisen kuvan asetelma oli hivenen toinen. Tavoitteena oli vain samaisen kultapintaisen heijastimen kulman käännöllä ja ylävalon suunnan muutoksella muuttaa kuvan tunnelma lempeämmäksi ja mallinohjauksella saada kuvaan tulevaisuutta. Toin kädet kuvaan – pääosaan. Tässä kuvassa on toivo läsnä.

Näin pienestä voi olla kiinni kerronta ja tunnelma.

Valolla on merkitystä.

Viis tyttöä - elämänmittainen matka

Elämä on matka. Siinä on välietappeja, sivupolkuja, takapakkeja ja joskus huimaa vauhtia eteenpäin pyyhkäiseviä ohituskaistoja. Silti se matka on aina samanmittainen.

Rakastan syvästi asioita, ihmisiä ja tarinoita joissa on sisältöä, eikä vain pintaa ja ulkokultaisuutta. Elämää itseään, joka joskus satuttaa itkuun saakka, antaa ajateltavaa, mutta on silti niin rakastettavan koskettava.

Juuri tänään haluan jakaa teille yhden sellaisen tarinan, joka on koskettanut minua. Kiitos Joose Keskitalo ja kappale Viis tyttöä. Se on kertomus alusta, matkasta ja lopusta. Se on tarina luomisen tuskasta, uskosta, vaikeiden asioiden läpikäymisestä sivupolkujen kautta päämäärään pääsemisestä. Tänään olen valmis taas astumaan eteenpäin elämässä, yhden välietapin saavuttaneena.

Kuvitin oman matkani - Viis tyttöä.

Olen hetken kokonainen ja vierelläni on elämä. Kiitos.

Viis tyttöä kaunista kuin tähdet taivaahalla
Näin minä unta jokaisesta kustakin vuorollansa

Vaan jottei kukaan toinen veisi kultasydäntäsi
Muovipussiin tungin ja suljin puukon ja sydämesi

Toinen hellillä käsillänsa hoivasi siskon lasta
Vaan kädet nuo minä sahasin jotteivät tuskia saisi

Loput kolme kirkkomaalle hautasin kaksin käsin
Vaan talteen otin rinnat, jalat ja yhdet lempeät kasvot

Viis tyttöä kaunista kaikki palasina
Sommittelin kokosin kultani palasia

Sommittelin kokosin kuusi pitkää päivää
ja seitsemäntenä lepäsin vierellä kokonainen