Rakastan syvästi asioita, ihmisiä ja tarinoita joissa on sisältöä, eikä vain pintaa ja ulkokultaisuutta. Elämää itseään, joka joskus satuttaa itkuun saakka, antaa ajateltavaa, mutta on silti niin rakastettavan koskettava.
Juuri tänään haluan jakaa teille yhden sellaisen tarinan, joka on koskettanut minua. Kiitos Joose Keskitalo ja kappale Viis tyttöä. Se on kertomus alusta, matkasta ja lopusta. Se on tarina luomisen tuskasta, uskosta, vaikeiden asioiden läpikäymisestä sivupolkujen kautta päämäärään pääsemisestä. Tänään olen valmis taas astumaan eteenpäin elämässä, yhden välietapin saavuttaneena.
Kuvitin oman matkani - Viis tyttöä.
Olen hetken kokonainen ja vierelläni on elämä. Kiitos.
 |
| Viis tyttöä kaunista kuin tähdet taivaahalla Näin minä unta jokaisesta kustakin vuorollansa |
 |
| Vaan jottei kukaan toinen veisi kultasydäntäsi Muovipussiin tungin ja suljin puukon ja sydämesi |
 |
| Toinen hellillä käsillänsa hoivasi siskon lasta Vaan kädet nuo minä sahasin jotteivät tuskia saisi |
 |
| Loput kolme kirkkomaalle hautasin kaksin käsin Vaan talteen otin rinnat, jalat ja yhdet lempeät kasvot |
 |
| Viis tyttöä kaunista kaikki palasina Sommittelin kokosin kultani palasia |
 |
| Sommittelin kokosin kuusi pitkää päivää ja seitsemäntenä lepäsin vierellä kokonainen |
