"Suurin ihme on mielenrauha" -Amma-

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mihin sinä lahjoitat tänä jouluna?


Nyt on taas se aika vuodesta, kun kaikki järjestöt ja muut apua haluavat ovat käsi ojossa odottamassa rahaa joulukeräykseen. Onhan se vähän raskasta kun pyyntöjä tulee joka tuutista, mutta kun ymmärtää hyvän tarkoitusperän, muuttuu asennekin. Varsinkin jos kysymyksessä on hyväntekeväisyys.

Olen aina perinteisesti antanut joulun alla rahaa johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen. Velvollisuutenani on ollut muistaa vähäosaisia, vaikka oma talous on aina vähän kiikun kaakun. Minusta se vaan on kansalaisvelvollisuus, antaa myös vähästään. Jos on rahaa ostaa kasapäin joululahjoja, on myös varaa apua tarvitseville. 

Hyväntekeväisyysjärjestöjä on monenlaisia. Siksi on hyvä vähän tarkistaa mihin ne lahjoittamasi rahat oikein menevät. Ei ole kiva huomata jälkeenpäin, että lahjoittamistasi rahoista osa onkin mennyt järjestön organisaation palkkoihin yms. 

Tänä vuonna suosittelenkin hieman itsekkäästi, mutta aivan varmasti kohdetta, missä tuotto menee 100 % valittuun kohteeseen. Sataprossaa -hyväntekeväisyysjärjestö on tehnyt ikäihmisten hyväksi seinäkalenterin ja samalla ajatuksena on kerätä pottia lahjoitukseen. Yhteissummana on 100 €. Kohtuullinen lahjoitus jopa tällaiselle tavalliselle yksinhuoltajalle, joten ihan pikku juttu esim. yrityksille. Toivottavasti moni lähtee mukaan.

Erityisen iloinen olen siitä mihin mummukalenterin tuotto menee. Tavoitteena on palkata työttömiä nuoria hoitamaan vanhuksien viriketoimintaa sekä Pirkanmaalle että Uudellemaalle. Pirkanmaalla nuorisotyöttömyys ainakin näyttää olevan surullisen korkealla. Huippua, tukikohteita onkin tavallaan kaksi!

Taitoin ja kuvasin omalta osaltani kalenterin hyväntekeväisyystyönä. Sain muutaman innokkaan valokuvaajan mukaan kuvaamaan mummukalenteria. Iso kiitos vielä heille, valokuvaajat Veera Korhonen, Henna Mitrunen ja Reilika Landén. Kuvauskokemus oli osaltani huikea, kuvaustilanteissa opin paljon. Vanhuksissa elää viisaus. Painotyöstä kiitokset Painohämeeseen.

Meillä on maa – Suomi armas kotimaa – jota ei olisi rakennettu ilman rakkaita ikäihmisiä. Annetaan tänä jouluna lahjaksi heille sitä, mihin lamasta kärsivä valtiomme ei pysty. Annetaan heille tuiki tärkeää, mielen virkeänä pitävää viriketoimintaa ensi vuodelle. 


Lähimmäisistä välittäminen on puhdasta rakkautta. Olethan mukana tekemässä hyvää!


perjantai 26. marraskuuta 2010

Totuus asuu sydämessäsi

Tämä aika ruokkii mielen heikkouksia. Ihmiset voivat pahoin materian ympärillä ja miettivät silti kateellisena naapurin uutta autoa tai mistä repiä rahat seuraavaa etelän matkaan. Onni ulkoiseltaan ja kuvitellaan, että se on jotakin konkreettista syötävää ja juotavaa, nuoruudenlähteen kaltainen ikuinen pinnallinen päämäärä. Miksi kukaan ei tajua kääntyä ja katsoa sisälle omaan itseen?

Ja kun se onni ei sitten löytynyt tälläkään kertaa sieltä etelänmatkalta tai naapurin autoa kalliimmasta autosta ja onnettomuusnupit vain vääntyivät aivan kaakkoon, muuttuu mielikin heikoksi ja millään ole lopulta mitään merkitystä. Surkuhan tässä tulee kun katsoo niitä onnettomia ihmisiä, jotka epätoivon vimmalla yrittävät etsiä onnea, mutta eksyvät sivuraiteille - nautinnon tielle. Mielen turruttavia päihteitä ja kehoa tuhoavia elintapoja luullaan oppaaksi onneen, vaikka tienviitta näyttää juuri vastakkaiseen suuntaa. Kysyn edelleen, miksi kukaan ei tajua kääntää suuntaa omaan itseen.

Annan kultasen neuvon, joka ei ole millään tapaa salainen ja joka on kaikkien tavoitettavissa. Kohtaamalla sisäisen itsesi ja sitä kautta löytämällä juuri sinulle sopivan keinon tuntea tasapainoa ja ykseyttä maailman kanssa saavutat onnen. 

Totuus asuu sydämessäsi, rakenna sille koti missä on hyvä olla.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Tulis jo kesä


Ensilumi sataa hiljalleen maahan ja päällimmäinen ajatukseni on; tulis jo kesä. Kylmässä ei ole kivaa, mutta onneksi mielessä voi olla silti positiivisia ajatuksia.

Olen iloinen. Sataprossaa -mummukalenteri on näillä näppäimillä valmis ja kohta Arttu, Sampo ja Jouni pääsevät niitä kaupittelemaan. Poikia voi vielä toki koittaa voittaa tilata tekemään joulusiivousta. Myös puhuminen onnistuu heiltä luontevasti. Siihenkin on kaikilla mahdollisuus tarttua. Lue toki lisää Sataprossaa -hyväntekeväisyydestä heidän facebook -sivuiltaan.

Kyllä se vaan on kiva tehdä hyvää. Lupaan myös itselleni, että yritän olla kaikille läheisilleni kiltimpi ja koettaa sopeutua taas tähän kylmään ja pimeään vuodenaikaan.

Melikuvamatkailu on pakokeino, mutta myös loistava tapa piristää mieltä halvalla ja helposti. Kuvittelen siis Leinosen Villen Kesän lapsi -tulkinnan mukaisen 70-luvun lapsuuteni kesämaiseman ja vedän vielä toisen peiton kylmien varpaideni suojaksi ja hyppään lämpimiin kesäöihin. 

Eläköön unelmat!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Korvana ja silmänä

Ajauduin sattumien kautta viikonloppuna Yrittäjäyhteisön järjestämään seminaariin Oma talous, mieli ja työkalut kuntoon. Kohtalo taisi taas pistää sormensa peliin, sillä jokin tässä elämässä on kyllä remontin tarpeessa, en vain tiedä vielä mikä.

Ennakko-odotukset puhujista olivat nollassa, joten avoimille silmille ja korville oli käyttöä. Koska oma yrittäjyyshenkisyys vielä uinuu jossakin sieluni sopukoissa, oli viikonloppu hyvinkin avartava. Luonneloitsijoina loistivat Jari Sarasvuo, Juhani Töytäri, Juhana Torkki, Hans-Peter Siefen ja Varapuun kaverit. Voin vielä myöhemmin kirjoitella tarinaa puhujista lisää, nyt vain pinnallinen raapaisu ja päällimmäiset fiilikset sekä liikkeelle lähteneitä ajatuksia.

Jari oli hyvä. Tempaisi mukaan kuuntelemaan. Asiat olivat minulle tuttuja, ei tätä päivää suurempia ihmeitä. Iloa herätti erityisesti kaverin nöyryys – entinen kukkoilija oli ilmeisesti oppinut jotakin matkan varrella. Perustotuuksien oivaltamisen eteen on joku muukin tehnyt viime vuosina töitä, ei vain allekirjoittanut koko maailmaa rakastava yksinhuoltajaäiti.

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Sarasvuon käyttämät termit samasta asiasta olivat: elimistö/aineenvaihdunta, heimo/verkostoituminen sekä mieli. Nämä kun vielä suhteutetaan työhön portaat menevät seuraavalla tavalla; työ, leikki ja rakkaus.

Saravuo korosti myös sitä, kuinka ihmisten mielen tasapainottomuudet ovat yhtä kuin mielenterveysongelma. Samoilla linjoilla ollaan. Mielestäni koko nykyinen yhteiskunta on aikamoinen sumppu eriasteisia mielenterveysongelmia. Ihmiset eivät välitä mielestään. He uskovat fyysisyyteen ja mentaalisuus vain kelluu siinä mukana. Kokonaisvaltainen panostus hyvinvointiin on utopia. Purkkisardiinipihvit  À la carten huippuna eivät luo uskottavuutta ravintolasta.

Yhteiskunta arvostaa hyvinvointia, mutta yksilön hyvinvoinnista ei oteta yhteiskunnallista vastuuta. Välittäminen ei näy päätöksissä. Kehityksen lopputuloksena ovat yksilöinä pahoinvoivat nuoremme. Tässä on ristiriita pahemman luokan epäyhtälö. Jatkuvat puheet eivät riitä, ruohonjuuritasolla tarvitaan toimintaa. Tiedostaminen on askel eteenpäin, mutta kuka pistää koneiston liikkeelle.

Listaus mieleenpompahtaneita lausahduksia Sarasvuon puheista:
  • Meidän ongelmat ovat eriasteisia vastuuttomuuden tiloja.
  • Elämä saastuu nautinnoita – ilon eteen pitää tehdä töitä.
    • Oma huomio; Itse sanoisin iloa onneksi ja ohjenuorana pitäisin ajatusta missä nautinnon ja onnen erottaminen puntaroidaan kysymyksellä: Johtaako tämä tekoni pysyvään onneen?
  • Järkevä tekeminen on parempi kuin suuri saavutus.
  • Kytketään ihmiset rajaan ei rinnan.
  • Pidä kanavat auki.
Motivaatio oli myös teemallisesti mielenkiintoinen kokonaisuus Sarasvuon puheessa, mutta siitä vielä joku toinen kerta lisää…