"Suurin ihme on mielenrauha" -Amma-

lauantai 11. syyskuuta 2010

Siinä se elämä sitten olikin

Elinkaaren alku -kuvitukseni.
Kyllä se Putron Samuli vaan on oikeassa. Elämä on juhla -kappale tiivistää koko ihmisen elämänkaaren. Ei siinä sen kummempaa.

Olen seurannut Putron uraa alkutaipalelta saakka. Jo silloin, kun hänen habitusta leimasi hapsutukka ja paljaat varpaat. Hän on mielestäni yksi parhaimmista sanoittajista, joka osaa pukea melankoliaan taipuvaisen ironiaa sykkivän nykysuomalaisen mielenmaiseman. Näppärä heppu, jolle on annettu loistava kirjoittamisen lahja.

Suosittelen lukemaan alla olevan kauniin lyrikan ajatuksella. Siinä se elämä sitten olikin.


Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi nuoren parin onnea
Lapsi syntyi vihdoinkin tuo täyttymysten helistin
Elämä on juhla

Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla

Valkolakki märkänä kun juoksee kädet ylhäällä
Ja huutaa "Helou vapaus!" Niin tähän suoran leikkaus
Lasket muuttolaatikon ja naapurusto hahmoton
Elämä on juhla

Voi luoja kuinka kaunis olet, rakastunut juuri eilen
Ihmeellisen hehkuva te kohtasitte kadulla
Kaksi eroon joutunutta planeettaa niin kauas mutta
Elämä on juhla
Elämä on juhla

Opintojen loppusilaus
Häät ja suuren kakun leikkaus
Riisi kirkonportailla ja kuukausien riitoja
Pettymysten kihlarengas vyöryy ylämäkeenkin kas
Elämä on juhla

Muhkuraisen sängyn kautta
Lipui lantioiden lautta
Reittiä epätasaista, voi itkeä myös onnesta
Pappi kastoi esikoisen
Paremmin nyt laittaa voi en
Elämä on juhla
Elämä on juhla 
Elämä on juhla
 
Sitten seuraa otos julma
Keski-ikään tulokulma näyttää liian jyrkältä
Ja sut voi ylipyyhkäistä
On tulokkaiden karsina ja sopimukset katkolla
Elämä on juhla

Katse siirtyy kauemmas
Näet lapsenlapses otteissa tuttua päättäväisyyttä
On jouluaatto yhdessä
Avaat kaksi pakettia ja katsot muita aikuisia
Elämä on juhla

Nyt vanhuus vierii sillalla kuin kolikko tai tupakka
Ja sanotaan et kuolema on kauppamies ja taitava
Kun sitten poistuu varmistin pois henkäys viimeisin
Elämä on juhla
Elämä on juhla


-Samuli Putro-

torstai 9. syyskuuta 2010

Meillä asuu viisas ekaluokkalainen

Olen oppinut tänä syksynä paljon uusia asioita. Esimerkiksi miten ollaan ystävien kanssa, tai suhtaudutaan luontoon ja luonnonsuojeluun. Uusia englanninkielisiä lauluja on myös jäänyt soimaan mieleeni. Muotopiirustuksen kaaret ja suorat on piirretty paperille, ilmaan sekä jalkojen kärjillä kaarrettu hiekkaan.

Tämä kaikki oppi on tullut koulutiensä aloittaneelta tytöltäni. Olen niin onnellinen hänen puolestaan. Uusien asioiden oppinen on hänestä niin mukavaa.

Meillä on myös ollut onni koulun suhteen, sillä tyttöni käy Steiner-koulua, missä lapselle annetaan tilaa olla ja kehittyä. Steinerpedagogiikka pohjautuu ajatukseen, että (koulu)kasvatuksen tarkoituksena on tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi lapsen tahdon, tunteen ja ajattelun kykyjen kehittäminen ikäkaudet huomioiden. Näin ollen lapsen identiteetti kehittyy tunteen, tahdon ja ajattelun pohjalle. Koulussa opetus painottuu taito- ja taideaineisiin, joiden tarkoituksena on että taiteellis-käytännöllinen metodi virtaa läpi kaiken opitun.

Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta elämyksien kautta. Aidon kiinnostuksen kautta syntyy luonnollinen oppimiskyky.

Kerronpa yhden kauniin tapahtuman tältä viikolta. Kuopukseni piti aamiaispöydässä kättään vasemmalla puolella rintakehää ja sanoi, että täällä on se kaikkein tärkein - sydän. Jos se ei pumppaa niin ei mikään toimi ja että vielä pahempaa on, jos tulee sydänsuruja.

Uskon, että tämä on oikea tapa ja oikea tie – oikea koulutie.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Nostalginen ystäväni

Ystäväni on kuin enkeli – nostalginen kiiltokuva vuosikymmenten takaa. Hänen läsnäolonsa tuo ajatuksen rauhakseen pyörivistä vinyylikiekoista ja mummonaikaisista mööpeleistä.

Hänellä on vaaleat kutrit sekä tuikkivat orvokinsiniset silmät. Hän elää kauniissa maailmassa, jossa läheisistä välitetään. Hänellä on yhteys korkeimpaan. Musiikki on hänen toinen luontonsa ja äänensä soi kuin kauneimmat oktaavit enkelikuorossa. Ystäväni on makea kuin karkki sekä kaunis kuin kukkanen. Hänen nimensä on Sweet Jeena.

Voit kokea ystäväni kokonaisvaltaisesti. Häneltä on ilmestynyt juuri uusi levy, joka kannet minulla oli ilo suunnitella. Voit lukea levyn arvostelun Blues Newsin -verkkosivuilta.

Tässä pieni esimaku levyn maailmaan.

Harvinaista herkkua, spektaakkelimaista livekeikkaa olisi myös tarjolla, sillä levyjulkaisua juhlistaakseen Sweet Jeena & the Sweethearts sekä The Roomates kiertävät syyskuussa Suomea seuraavasti:

Ke 8.9.2010 On The Rocks, Helsinki
To 9.9.2010 Graceland, Turku
Pe 10.9.2010 Ravintola Gloria, Tampere
La 11.9.2010 - Hotelli Waltikka, Valkeakoski, Rock'n'Roll Ball -tapahtuma

maanantai 6. syyskuuta 2010

Tämä polku, tämä elämä

Kävelen metsäpolkua ja toistan mantraani askeleiden tahtiin. Ulos- ja sisäänhengitys virtaa keuhkoissani samaan rytmiin. Olen yhtä, kokonaisuus tässä maailmankaikkeudessa. Onni on pienissä asioissa. Se on läsnä arjessa, lempeissä aamuissa, kun aurinko pilkistää vain puolittaisella silmällään vinkaten uneliaita heräämään. Ystävän kanssa vietetyissä teehetkessä, missä surut kääntyvät jaetuksi iloksi ja pannukakun puolittaminen muuttuu sovituksi tavaksi.

Joskus nämä samaiset päivät ovat aamusta saakka täynnä pelkkää myrskyä. Kaaos kävelee tylysti varjona kyljessäsi seuraten jokaista aseltasi. Se mikä ei mene pieleen on onnenkantamoinen, sillä nämä päivät ovat synkkiä, elämän tummia taakkoja. Tiedän, että myös ne ovat juuri minua varten.

Sillä meillä on elämässä ylä- ja alamäkiä, sivupolkuja, kiihdytyskaistoja ja vaikka mitä kulkupelejä millä niitä kulkea. Silti pääsemme jossakin vaiheessa perille. Jokainen. On vain tämä elämä kuljettavana, kuin piirretty ketjuviiva lasten askartelukirjassa. Numero numerolta poimimme erilaisia etappeja ja joku päivä huomaamme olevamme kokonaisia, valmiita jatkamaan matkaa.

Tänä päivä oli alamäkeä ja askel sivupolulle, huominen ehkä taas onnea täynnä.

Harmajan Pelkkä Ihminen soi sielunimaisemissa.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Elämässä saa heittäytyä

Olin tänään Kalliolan Mikon mainostoimisto Aava &Bangistä vetämässä koulutuksessa. Olipas mieliä avaava kokemus. Pistettiin porukalla liialliset järkeilyt povariin ja alettiin häröillä. Sitähän se luovuus parhaillaan on – ideointia ilman rajoja.

Odotan innolla mikä vaikutus tällä päivällä on työhöni ja siellä erityisesti markkinointiin sekä tiimityöskentelyyn liittyviin asioihin. Jatkosuunnitelmien mukaan muutosta on odotettavissa.

Huomaan usein sanovani, että rakastan jotakin. Mutta niin se vaan oikeasti on, että rakastan monia asioita tässä elämässä.Täällä kertaa rakastan sitä, kun ihmiset heittäytyvät täysillä idean vietäväksi, ovat avoimen hönttejä, mukavuusrajansa ylittäneitä luovuuteen hurahtaneita pellejä.

Brainstorming tai aivoriihi, millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan, on loistava tapa kehitellä yhteistuumin asioita ja ideoita eteenpäin. Tekniikoita on monia, toinen tykkää selkeämmästä esim. ideoinnista satunnaisten kuvien perusteella ja toinen vapaammista tekniikoista. Päätavoitteena on rikkoa totuttuja ajatusmalleja ja kokea päräyttävä tunne luovuuden lähteillä ilman rajoja.

Elämässä saa tai itse asiassa pitää heittäytyä. Sehän on elämän ydin. Oli sitten kyse markkinoinnin suunnittelusta tai taiteen tekemisestä, jos sitä tekee täydellä sydämellä ja uskomattomalla pöhinällä, tulee lopputulos luennollisesti olemaan paras mahdollinen.

Kaikkea saa tehdä,
kaikkea pitää tehdä,
kaikkia ovia pitää tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto: elinehto,
Värisevää sielua ei saa tallata.


-Tommy Tabermann-

torstai 2. syyskuuta 2010

Kynä kädessä mieli keskittyy

Innostuin eilen piirtämään, ensin töissä ja sitten vielä illalla kotona. Jatkoin piirtämistä myös töissä tänään. Nytkin tekisi mieli taas tarttua kynään.

Kaikki alkoi siitä, että minulla on työn alla töissä erään pakkauksen suunnittelu, joka vaati käsin piirrettyä graffaa. Siispä kaivoin lyijykynäsarjan naftaliinista ja aloin hommiin. Periaatteessa olisin suoriutunut siitä myös Illustratorilla, mutta kynällä piirretyn viivan jälki on vain elävämpää, joten valitsin sen. Päätös oli oikea. Design on vielä kesken, mutta uskon, että se tulee toimimaan.

Piirrän kausittain. Joskus menee puolinkin vuotta, etten tartu kynään jotain luodakseni. Graafisen suunnittelun toteuttaminen on tehty nykyisin aika helpoksi. Softat kehitetään versio versiolta monipuolisemmiksi. Piirtoalustat ja kosketusnäytöt ovat tuoneet sähköisen viivan luonnin mahdolliseksi, mutta ne eivät korvaan autenttista jälkeä.

Valkoinen paperi ja kynä on kyllä lyömätön yhdistelmä. Joskus hurahdan piirtämään tuntikausiksi. Ajantaju katoaa, kun mieli keskittyy olennaiseen. Piirtäminen on minulle tavallaan luontainen mielen keskittymisharjoitus, jota olen tehnyt pienestä saakka, Zen-kalligrafiaa vastaava meditatiivinen harjoitus.

Ystävälläni on tapana sanoa leikkimielisesti, kun ihminen on stressaantunut, että suosittelen sinulle joogaa ja meditaatiota. Voisin lisätä listaan myös piirtämisen.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Onni on tietoisuus

Ystäväni Hannu kirjoitti taannoin onnesta näin.

"Onni on tietoisuus, sanaksi verhoutunut ilo ja itku.
Olen Rakastunut onneen."


Hyvin sanottu ja tiivistetty, eipä siihen ole paljoakaan lisättävää. Yksinkertainen onni ja onnellisuus - mutta niin vaikea saavuttaa.



Hannu - onnellinen mies.