Olen oppinut tänä syksynä paljon uusia asioita. Esimerkiksi miten ollaan ystävien kanssa, tai suhtaudutaan luontoon ja luonnonsuojeluun. Uusia englanninkielisiä lauluja on myös jäänyt soimaan mieleeni. Muotopiirustuksen kaaret ja suorat on piirretty paperille, ilmaan sekä jalkojen kärjillä kaarrettu hiekkaan.
Tämä kaikki oppi on tullut koulutiensä aloittaneelta tytöltäni. Olen niin onnellinen hänen puolestaan. Uusien asioiden oppinen on hänestä niin mukavaa.
Meillä on myös ollut onni koulun suhteen, sillä tyttöni käy Steiner-koulua, missä lapselle annetaan tilaa olla ja kehittyä. Steinerpedagogiikka pohjautuu ajatukseen, että (koulu)kasvatuksen tarkoituksena on tiedollisten ja taidollisten valmiuksien lisäksi lapsen tahdon, tunteen ja ajattelun kykyjen kehittäminen ikäkaudet huomioiden. Näin ollen lapsen identiteetti kehittyy tunteen, tahdon ja ajattelun pohjalle. Koulussa opetus painottuu taito- ja taideaineisiin, joiden tarkoituksena on että taiteellis-käytännöllinen metodi virtaa läpi kaiken opitun.
Steinerpedagogiikka kasvattaa lasta elämyksien kautta. Aidon kiinnostuksen kautta syntyy luonnollinen oppimiskyky.
Kerronpa yhden kauniin tapahtuman tältä viikolta. Kuopukseni piti aamiaispöydässä kättään vasemmalla puolella rintakehää ja sanoi, että täällä on se kaikkein tärkein - sydän. Jos se ei pumppaa niin ei mikään toimi ja että vielä pahempaa on, jos tulee sydänsuruja.
Uskon, että tämä on oikea tapa ja oikea tie – oikea koulutie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti