Kävelen metsäpolkua ja toistan mantraani askeleiden tahtiin. Ulos- ja sisäänhengitys virtaa keuhkoissani samaan rytmiin. Olen yhtä, kokonaisuus tässä maailmankaikkeudessa. Onni on pienissä asioissa. Se on läsnä arjessa, lempeissä aamuissa, kun aurinko pilkistää vain puolittaisella silmällään vinkaten uneliaita heräämään. Ystävän kanssa vietetyissä teehetkessä, missä surut kääntyvät jaetuksi iloksi ja pannukakun puolittaminen muuttuu sovituksi tavaksi.
Joskus nämä samaiset päivät ovat aamusta saakka täynnä pelkkää myrskyä. Kaaos kävelee tylysti varjona kyljessäsi seuraten jokaista aseltasi. Se mikä ei mene pieleen on onnenkantamoinen, sillä nämä päivät ovat synkkiä, elämän tummia taakkoja. Tiedän, että myös ne ovat juuri minua varten.
Sillä meillä on elämässä ylä- ja alamäkiä, sivupolkuja, kiihdytyskaistoja ja vaikka mitä kulkupelejä millä niitä kulkea. Silti pääsemme jossakin vaiheessa perille. Jokainen. On vain tämä elämä kuljettavana, kuin piirretty ketjuviiva lasten askartelukirjassa. Numero numerolta poimimme erilaisia etappeja ja joku päivä huomaamme olevamme kokonaisia, valmiita jatkamaan matkaa.
Tänä päivä oli alamäkeä ja askel sivupolulle, huominen ehkä taas onnea täynnä.
Harmajan Pelkkä Ihminen soi sielunimaisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti