Elämme aikaa joka ei ole nyt. On vain mennyt ja tuleva. Tämä hetki ei ole olemassa ja totuus katoaa. Kaikki halveksivat elämän näytelmän sivuroolia, vaikka sen taakse piiloutuu salainen onni.
Ikuisuus lepää sylissämme, mutta me emme anna sille mahdollisuutta kohdata todellista itseä.
Tärkeillemme läpi elämän tehokkaina uraohjuksina. Pystyy ja vielä pystyy. Asunto- ja autolainat painavat lopen uupuneet keski-ikäiset hartiat kumaraan. Tuttipullolapset opetetaan haluamaan materiaa. Teinit tanssivat kulutushysteriatanssia, jotta taivaalta sataisi uutta mammonaa. Raha. Raha. Raha. Totta kai isä ostaa aina uuden ponin.
Väsyneiden vanhusten silhuetit ikkunoissa paljastavat yksinäisyyden. Elämä tuli ja elämä meni. Mitä jätimme jälkeemme? Kaatopaikkaruuhkan, taivaisiin kurottavan tavaravuoren. Pavunvarsipoika ei ole enää satua.
Tässäkö tämä sitten oli? Eikö tule edes iltapäiväuusintaa?
Haluan elää hetkessä, tässä ja nyt. Huomenna taidan olla jo myöhässä.
Greenpeace - Inspiring Action
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti