Graafisen suunnittelijan työ on luovuuden kompromissi, taiteelliseen ihmisen tapa tienata leipänsä. Ideoida ja kuvittaa sanoja ja ajatuksia. Valokuvaus on myös samalla tapaa luovaa, mutta astetta fyysisempää puurtamista. Näillä ammateilla on minulle muutakin merkitystä, kuin vain työaspekti. Itse asiassa ne täyttävät koko elämäni. Visuaalisuus seuraa minua kaikkialle, vapaa-aikaan ja perhe-elämään. Rekisteröin koko ajan mitä ympärilläni tapahtuu. Pongailen mielenkiintoisia juttuja. Visuaalisuutta kun ei saa off-asentoon. Kuvaan, piirrän ja maalaan vapaa-ajalla. Katson mielenkiiltoisia ei valtavirta -elokuvia.
Jos olisin taiteilija, tilanne olisi normaali ja luomisen tuska olisi enemmän sääntö kun poikkeus. Tekisin taidetta silloin kun olisi hyvä hetki. Kaupallisen luovan ihmisen tilanne on vähän toinen, pitää toimia kuin robotti. Ei auta sanoa, ettei ole nyt just hyvä hetki tai ettei ideoita synny. Onnekseni olen varustettu mielikuvituksella ja onnistun oksentamaan tilauksesta ideoita. Ongelmakseni on enemmänkin muodostunut ideoiden paljous ja päättämisen vaikeus. Tosin en mene takuuseen, että kaikki ideat olisivat aina käyttökelpoisia…
Vapaa-ajan projektini luovat tasapainon työlleni. Oikeastaan ne mukavasti täydentävät toisiaan. Ilman projektien tuomaa onnen tunnetta, en jaksaisi leipätyötäni ja ideoida niitä kaupallisempia juttuja.
Olen mukana maailmanparannushommissa ja teen vapaa-ehtoistyötä. Uskon, että kaikkien pitää kantaa kortensa kekoon niiden puolesta jotka apua tarvitsevat. Minulle se on itsestäänselvyys, harmi ettei se ole sitä kaikille.
Jatkuvan kehitys joka elämänalueella on oman elämäni ydin. Se on kuin visuaalinen prosessi, jonka lopputulos ei ole se tärkein pointti. Tavoitteenani taas astetta epäitsekkäämpi elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti