Voisimmeko elää ilman muita ihmisiä? Vaikka asuisimme yksin, niin jossakin vaiheessa olemme ihmisten kanssa yhdessä. Päiväkodit, koulut, työpaikat erilaiset harrastukset, jopa vanhainkodit, odottavat ihmisten välistä kanssakäymistä. Aika vaikeaksi on siis tehty tässä maailmassa puhdas erakon elämä.
Ihmisten välinen suvaitsevaisuus on avainasemassa, kun mietitään toimivaa kanssakäymistä. Kaikille ei sopusointu ole itsestäänselvyys. Yksilötasolla syntyy pieniä konflikteja ja kansallisella tasolla ääritilanteessa jo sotia.
Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa? Vaikka eri uskonnoilla sekä filosofisilla organisaatioilla on useimmiten sama ydinaate, ajatellaan sen koskevan vain omaa näkökantaamme edustavia ihmisiä. Emme toteuta sitä mikä on kaiken ydin. Kultainen sääntö on kaikkialla. Kristinuskossa se on esimerkiksi Raamatun mukainen Jeesuksen opetus Vuorisaarnasta: "Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." Taolaisuudessa sama asia ilmaistaan: "Pidä naapurisi saavutuksia kuin omiasi ja hänen tappioitaan kuin omia tappioitasi." Islam sanoo puolestaan sen näin: ”Kukaan teistä ei ole uskova, jollei hän ei toivo samaa veljelleen kun itselleen”.
Kulttuuri- ja uskontofoorumi FOKUS tekee jatkuvaa siltaa ruohonjuuritasolla, jotta eri uskontoa harjoittavat ihmiset voisivat ymmärtää toistensa etikkaa, sekä elä sopusoinnussa keskenään. Tämänkaltaista toimintaa kutsutaan uskontodialogiksi. Suosittelen tutustumaan.
Pienillä teoilla ja ajatuksella, että suhtaudumme muihin kuin itseemme, voimme saavuttaa suuria - sopusointua elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti